Viimeinen opiskelusta vapaa viikko. Lapsille viimeinen viikko melkein normaalia meijän perhe-elämää. Siis sitä mihin nuo riiviöt ovat saaneet tottua. Sitä missä on harvoin kiire mihinkään, tai ainakin harvoin aikaisia aamuherätyksiä!!! Nyt se alkaa...

Kävimme tänään tutustumassa päiväkotiin. Ihan kivan oloinen paikka, ei siinä mitään, mutta... kun minä en saa olla siellä.. Ja kun lasten tarttee sitten niin aikaisin herätä (muille taitaa tuo 7 olla ihan normi aika...).
Kun pääsimme päiväkodin pihalle lapset katosivat kuin tuhka tuuleen muitten lasten joukkoon. Ei mitenkään hankalaa lasten olisi jäädä sinne muitten lasten kanssa leikkimään...Eivät ainakaan äiteen puntissa roikkuneet. Ja miksi ne eivät roikkuneet, eikö ne tykkää äiteestä??? Olenko ihan pikkusen vain harhainen... Mitä, minä vai???

Olin aivan oikeassa siinä että tämä on oikeasti äiteelle paljon hankalampaa! APUVA!!!
Ja tämä tupakkalakko ei oikeasti auta tilannetta yhtään. Silti tämä lakko/lopetus on sujunut paljon helpommin kuin missään vaiheessa ajattelinkaan! Ehkä pikkusen auttaa nuo nikkislaastarit! Ei tule sellasia hirveitä raivareita. Pari kertaa olen koittanut olla ilman...

Pitäisi vielä parit hakemukset täyttää tuohon opiskelujuttuun, lähinnä rahansaantiin. Inhoan hakemuksia ja lomakkeita, niitä on sitten tyhmää täyttää!!!

Koitan saada aikaiseksi tulla teille sitten aikanani taasen kertomaan, miten täälläpäin asia rullaa vai rullaako ollenkaan... Nyt pitää joutaa...
Miksi, oi miksi lapset nahistelevat aina silloin kuin äiti on puhelimessa tai muuten tekemässä omia juttuja.

Nähdään!