Tämä ensimmäinen askel tuon uuden arjen opiskelussa on ottanut kovalle. Siis uusi arki on sitä että äitee on kotosalla, vie vanhemman lapsen JOKA päivä eskariin ja nuoremman lapsen vain kaksi kertaa viikossa päiväkotiin virikkeilemään. Kesäloman jälkeen (siis lasten kesäloman minähän olin töissä...) paluu aikaisiin herätyksiin (jaa-a mihin aikaisiin...) on suorastaan raastava!!! Että on lapsia oikeasti ikävä herättää kesken unien, mutta pakko!!! No, onneksi sentään esikoinen viihtyy eskarissa hyvin! Sen voimalla jaksaa viikonloppuun asti!
Askel numero kaksi otetaan tässä n. parin viikon sisällä, kun uusin tulokkaamme syntyy. Jos kaikki menee aikataulutetusti tiedän syntymäpäivänkin jo. Sektio tulossansa kun tämä pienin on jokseenkin tainnut sukuunsa tulla kun on JO NYT varsinainen jästipää. Istunut tuo tuolla masussa jo pidemmän aikaa, ei ole hyvät eikä pahakaan auttanut. Ensin on koittanut mamma maanitella ja viimeksi lääkäri koitti käännöstä, mutta istuen tuo tuolla vielä varpaitaan maistelee... : ) (Siis MIEHEN sukuun, äiteehän on tunnetusti joustava, rauhallinen ja ennenkaikkea "helppo" ymmärettävä!!!)

Ei ole ollut tämäkään rutistus mitenkään helppo. On koiteltu äiteetä niin ruumillisesti kuin henkisestikin. Tiedä kumpi on helpompaa. Jos voi ruummiillisesti paremmin voi sentään tehdä jotain ruumiillista jotta kaatuu väsyneenä sänkyyn eikä kerkeä ajattelemaan mitään. Mutta kun tämä roppa pettää... mitä siinä sitten tekee. Pitäisi varmaan lekalla tainnuttaa itsensä niin ei sitten pystyisi ajattelemaan mitään... Että näin meillä...

Käväisi muuten tänään neuvolassa ja meinasin kyllä sille tätille hermostua. Kyseli jo että joko on kaikki tavarat sun muut laitellu kuntoon. No ei ole, (ihan kuin se sille ees kuuluisi) vaatteet kaikki on joko vintissä laatikossa tai uusin pakkaus on takan päällä kerran kurkattuna. Sänky on vielä kasaamattomana ullakolla siellä vauvan kopan vieressä. Ainoastaan vauvalle on hommattu kaukalo, kun se piti ostaa. Vanhaa meillä ei edes ollut, viimeksi kun oli lainassa kaverilta. Mielestäni nuo kaikki kerkiää kyllä laittamaan vaikka sitten kun kotio tullaan. Vauvalle oon ajatellut yhden vaate kerran laittaa valmiiksi, saa sen sitten päällensä tulee sitten kotio tai hautaan. Kerkeen kyllä. Maailma ei siihen kaadu jos vauvalla ei ole kaapillista vaatteita syntyessään... Ja jos minä en laita iskä tai mummi laittaa...
Ei sen NLA-tädin kuulu pitää huolta mein vauvan tavaroista, kyllä se kuuluu vanhemmille... Mutta kyllä synnäri kassi kuuluu jo pakata, AINAKIN! Siis edes kassi äiteetä varten, jos äitee uskaltaa antaa iskän valita vauvalle vaatteet kotiutumista (mahdollista) varten....

Siis haloo sanon minä!!!