En voinut vastustaa...
Siis lunta odotellessa...

Susanna Kauppisen kirjasta Ahaa... astrologiaa

OINAS työskentelee sellaisella tohinalla, että vinkuu hippulat.
Tehokkuudessaan hän muistuttaa lähinnä lumilinkoa. Oinaan into ja
vauhti on niin huimaa,että hän pysähtyy ja havahtuu loppujenlopuksi
vasta huomattuaan, että naapurinkin lumityöt tuli vahingossa tehtyä.
Mitä tästä opimme? -Talveksi kannattaa aina hankkia naapuriksi oinas!

HÄRKÄ uurastaa tuttuun, säyseään tyyliinsä verkkaisin, rauhallisin
liikkein, jottei mikään lihas vaan revähtäisi. Lukuisat levähdystauot
mukaan luettuina tuli lumityöt tänään tehtyä jo kahdeksassa tunnissa.
Olihan puhdistettava alue suorastaan kokonainen rivitaloyksiön piha.

KAKSONEN suhii lunta vähän sinne sun tänne ja saa aikaiseksi pihalle
jonkinlaisen polun. Tällainen fyysinen rehkiminen on kaksoselle
jotenkin vierasta. Hänellä on käytössä alumiinilapio, koska se on
kevyt. Välttämätöntä onkin nyt julkaista käytännön vinkki kaksosille:
"Odota pakkassäitä! Silloin lumi on keveää, irtonaista ja helposti
liikuteltavissa paikasta toiseen." Märkä, vetinen lumi on painavaa,
eikä tämmöinen käy yksiin kaksosenluonteenominaisuuksien kanssa
lainkaan. Kaksonenhan odottaa paineidenkin olevan keveitä.

RAVUN mielestä lumenlakaisu on mukavan tunnelmallista puuhailua,
ainakin jos lunta ei ole liikaa. Kerran rapu oli ostanut ikivanhan
omakotitalon, jonka liiterin kätköistä hän löysi ison kasan
käsintehtyjä risuluutia. Näillä hän on nyt pärjännyt jo kohta
toistakymmentä vuotta. "Ja MINÄHÄN en mitää muoviluutaa osta!"
sanoo kerrankin erittäin Järkähtämättömällä äänellä rapu.
Rapu OSAA olla järkähtämätön ja periksiantamaton silloin, kun kyse on
Oikeista Asioista. Ravun mielestä juuri tällaisissa risuluudissa, jos
Missä on Tunnetta!

LEIJONALLA on suhteita kaupungin päättäjiin, joten hän saa helposti
järjestettyä kaupungin lumenaurausyksikön puhdistamaan pihansa
valtaväylät. Leijonalle tulee myös mieleen, kuinka lapsena
rakenneltiin lumilinnoja, hän harkitsee viitsisikö tehdä semmoisen...
Joo, teenkin iglun, siinä olisi tyyliä...tai... Pian suunnitelma
onkin valmis. Tietenkin! Leijona rakennuttaa pihaansa PYRAMIDIN!
Sen korkeus tulee olemaan 15 metriä, ja rakennussuunnitelmissa avittaa
Suomen Arkkitehtiliitto, jonka päättäjiin leijonalla myös on suhteita.
Leijona ei ole varma siitä tarvitseeko lumilinnan rakentamiseen
rakennuslupaa, mutta viittaa kintaalla ajatellen etteivät määräykset
häntä koske. (Leijonan kintaat on muuten kudottu kullanvärisestä
angorakamelin villasta, näita saa tilata Egyptistä.) Sanomattakin on
selvää, että pyramidista tulee paikkakunnan ykkösnähtävyys, sitä
tullaan katsomaan
kauempaakin, ja se pääsee mukaan myös valtakunnan pääuutislähetyksiin.

NEITSYT tekee lumityöt vaikka lunta ei olisi satanutkaan. Kyllä
turhaa ja häiritsevää, ylimääräistä lunta, aina jostain senverran
löytyy, että hommaa riittää. Kerrankin kävi niin, ettei neitsyt
lainkaan ollut huomannut mm.lintulaudan katolle kertynyttä
lumikinosta, joka uhkasi jo järkyttää lintulaudan kattorakenteita ja
kantavien seinien kestokykyä. "Kuinka on mahdollista,etten huomannut
tätä jo eilen?" huolestuu neitsyt. Neitsyt on nyt hieman tyytymätön
itseensä, mutta myös iloinen siitä, että erhe tuli huomattua ajoissa.
Hän lupaa itselleen olla vastaisuudessa paljon tarkempi.

VAAKA viimeistelee lumeen auratut tiet ja väylät pyöristäen kaikki
risteykset ja kulmat pehmeiksi ja kauniiksi. Auratut lumikasat on hän
myös sijoitellut pihalle tarkoin harkittuihin paikkoihin esteettisen
lopputuloksen varmistamiseksi. Vaaka rakastaa pihan sisustamista.
Risteyskohdat on koristeltu kynttilälyhdyin ja kauralyhtein. Ainoa
ongelma vaa'alle on pelko siitä, että joku nälkäinen lintusaattaa
tulla närkkimään ja nokkimaan hänen tarkkaan asteltuaja floristin
ottein sidottua lintulyhdettänsä.

SKORPIONI tykkäisi siitä, että lunta ei tulisi ollenkaan. Tulee niin
mahdottoman valkoista ja valoisaa. Tämä ihana, synkkä vuodenaika,kun
vihdoin pääsisi nauttimaan kaikin siemauksin kaamoksesta ja
salaperäisestä pimeydestä, sabotoituu skorpionin mielestä liian usein
tuikiturhien lumisateiden vuoksi. Ja jotkut vieläpä sytyttelevät
kynttilöitä! "Hohhoijaa", huokaa lievästi turhautunut skorpioni,
"ihmiset eivät todellakaan ymmärrä hyvän päälle!"

JOUSIMIES käyttää lumikolaa, tosin hän käyttää sitä lapiona.
Lumikolaa pienemmät työvälineet tuntuvat hänen mielestään
teelusikoilta. Kerran talvella hän vuokrasi pihaansa kauhakuormaajan
ja teki oikein puhdasta jälkeä. Niin puhdasta,että siinä sivussa
pihalta katosivat myös ruusupensas, koirankoppi, ja muutama
puuntaimikin. Vaimo suuttui. Jousimies selittämään: "No... nehän
olivat aina muutenkin... jotenkin... tiellä..." "Minkä tiellä muka!?"
hihkui suivaantunut vaimo. "No, hm... no... ainakin
KAUHAKUORMAAJAN tiellä..." Mitä tästä opimme?
-Jousimiehen pihamaan tulee AINA olla monta kertaa suurempi kuin kauhakuormaaja.

KAURIS uurastaa tapansa mukaan väsymättä. Kasoihin kolattua lunta
alkaakin jo kertyä valtavat määrät, onhan kauris jo aamuvarhaisesta
puurtanut yöllisen hirmumyrskyn jälkiä tasoitellessa. Kauris
mittailee katseellan aikaansaannostaan ja hänen päässään alkaa
raksuttaa: Kyllä nuo kinokset pitäisi nyt jotenkin saada
hyötykäyttöön, muutenhan hyvä lumi menee aivan hukkaan... Lumen
myyminen tähän vuodenaikaan lienee jokseenkin hankalaa, kesällä
silläkin voisi netota. Ja lamppu syttyy kauriin pään päällä!
Tiivisteeksi, lämpöeristeeksi,tuulensuojaksi! Ja siltä seisomalta aloittaa
kauris uuden työrupeaman, jo paikoillaan olevat lumikasat onkin
siirrettävä uudestaan; talon kivijalan ympärille lämpöä eristämään,
kaivon päälle
kaivon jäätymistä estämään, pihalla kulkevien vesiputkien päälle jäätymistä
estämään. Päivän työmäärä muuttuikin tuossa tuokiossa kaksinkertaiseksi,
mutta se ei kaurista harmita,päinvastoin. Lämmityskulut pienenevät, eikä
hyvä lumi mennyt hukkaan! Näkisittepä kauriin ilmeen... NÄIN tyytyväinen
se on harvoin!

VESIMIES on asentanut maanalaisen lämmitysjärjestelmän pihalta tielle
johtavan reitin alle. Polku on sula koko talven. Humaanisuudessaan
vesimies ymmärtää myös sen, että kaikille ei tällaisen järjestelmän
asentaminen ole mahdollista, ei taloudellisesti, eikä myöskään syystä,
että: muut eivät tällaisesta (vielä) ole edes kuulleet. Tämän vuoksi ryhtyy
hän kehittelemään globaalia, inhimillistä, siis koko maapallon kattavaa
säiden tasapainotusjärjestelmää, jossa kylmää viedään sinne, missä
sitä ei ole tarpeeksi, ja kuumaa tuodaan sinne missä sitä tarvitaan,
sieltä missä sitä on liikaa. Vesimiehen mielestä kaikki tämä on vain
järjestelykysymys, ja hänen on vaikea uskoa, ettei kukaan muu ennen
häntä ole aiemmin tullut sitä ajatelleeksi.

KALAT rakastaa puhdasta koskematonta lunta ja lumikinoksia,mutta jopa
hän tajuaa jossain vaiheessa, että pihan lumikinosten läpi
kahlaaminen on melkoisen työlästä, jos minkäänlaista reittiä ei
siihen yritä järjestää. Kalat ottaa kätöseensä ensin luudan, mutta
huomaa pian, ettei 70-senttinen lumikinos + luuta olekaan paras
mahdollinen yhdistelmä. Mikä avuksi? Pölynimuri?... Eeei... se on
tarkoitettu sisätiloihin, kalat on kuullut tämän jostain jo monta
kertaa aiemminkin. Ei vaan, sehän olikin niin, että hän kuuli tämän
sähkömieheltä,jolle eräänä talvena vei korjattavaksi "kosteahkon"
pölynimurinsa... No, ei se polku nyt tänäänkään ihan valmiiksi sitten
tullut: Kalat nimittäin unohtui loppujenlopuksi rakentamaan lumiukkoa.
Se sai selkäänsä siivetkin, jotka kala leikkeli vanhasta
pitsipöytäliinasta, näinollen lumiukko sai nimekseen: "Gabriel".