Meillä on tänään hääpäivä! Neljä vuotta sitten lupauduimme toisillemme koko suvun kuullen.
Nämä neljä vuotta on olleet täynnä rakkautta ja piikkilankaa (sallikaa sitaatti). On ylämäkiä ja tasaista taapertamista. Ja välillä ollaan käyty sellaisessa railossa josta ylös pääsy tuntui silloin toivottomalta. Onneksi mies on tukenut minua ja toivon että olen pystynyt myös häntä auttamaan.

Minulla on maailman paras mies minulle ja perheelleni! Rakastan nyt ja toivottavasti myös tulevaisuudessa!!!

Rakkaudella Minna : )

Onneksi tähän päivään on mahtunut myös onnea.
Koko illan on tuo pieni poika mielessä liikkunut. Muistan kuinka vaikeaa oli jättää neiti silloin aikoinaan teholle hoitoon ja tulla ilman lasta kotiin (toistamiseen). Ja silloin neiti oli sentään vain tuossa suht´läheellä n. 70 km. Heidän lapsi on 100km päässä. Esikoinen kotona josta on myös pidettävä huolta ja toinen sairaalassa kaukana äidin sylistä.
Elämä voi olla joskus todella julmaa...