Meillä on tänään hääpäivä! Neljä vuotta sitten lupauduimme toisillemme koko suvun kuullen.
Nämä neljä vuotta on olleet täynnä rakkautta ja piikkilankaa (sallikaa
sitaatti). On ylämäkiä ja tasaista taapertamista. Ja välillä ollaan
käyty sellaisessa railossa josta ylös pääsy tuntui silloin
toivottomalta. Onneksi mies on tukenut minua ja toivon että olen
pystynyt myös häntä auttamaan.
Minulla on maailman paras mies minulle ja perheelleni! Rakastan nyt ja toivottavasti myös tulevaisuudessa!!!
Rakkaudella Minna : )
Onneksi tähän päivään on mahtunut myös onnea.
Koko illan on tuo pieni poika mielessä liikkunut. Muistan kuinka
vaikeaa oli jättää neiti silloin aikoinaan teholle hoitoon ja tulla
ilman lasta kotiin (toistamiseen). Ja silloin neiti oli sentään vain
tuossa suht´läheellä n. 70 km. Heidän lapsi on 100km päässä. Esikoinen
kotona josta on myös pidettävä huolta ja toinen sairaalassa kaukana
äidin sylistä.
Elämä voi olla joskus todella julmaa...
torstai, 26. heinäkuu 2007
Kommentit