Jopas veti kiireiseksi tämänkin päivän. Olen yrittänyt kasata tarvittavia vaatteita huomenna alkavalle reissulle. Viime tingan ostoksia yms. Silti pitää vielä huomenna keritä kauppaan. Maitoa pitää saada purkki pari jääkaappiin odottamaan lauantai-iltaa. Enhän minä muuten saa muksuja maate! Minun ja veljen kukat pitää noutaa kukkakaupasta, haudallakin pitäisi ehtiä käymään.
Tähän päivään, kun olen NIIN innostunut lääkärissä kävijä, niin enkös itse sitten joutunut sinne asiakkaaksi. On se kumma kun jos joutuu kerran lääkäriin niin sitten siellä joutuu ravaamaan oikein moneen otteeseen!!!
Tylsä paikka! Pöh!

Minä nyt joudun sanomaan teille nyt jo hyvät viikonloput, poistun seurastanne hetkeksi aikaa vain. Palaan astialle sunnuntaina tai sitten ensi viikolla. Koskaan kun ei oikeastaan mitään voi luvata varmaksi. Aina voi sattua jotain, jotain mikä estää aiemmin sovitun. Sairastuminen tai kuolema. Kaikki kuuluu osaksi tätäkin elämää, kukaan ei elävänä täältä selviä. Onneksi en sentään tiedä koska minun aikani koittaa. Olisi jotenkin kammottavaa elää jos tietäisi että on 10kk 21päivää elinaikaa (esimerkiksi). Osaisiko sitä siltikään ottaa ns. kaiken irti loppu ajasta, pelkäisikö sitä kumminkin ettei kerkeä tekemään kaikkea ja pelätessä aika sitten kuluisi pois tekemättä mitään mitä pitikään tehdä? Mitä sinä tekisit juuri nyt jos sen pystyisit päättämään? Onko elämässäsi joku niin suuri unelma ettet uskalla sitä toteuttaa? Suurin osahan unelmista on uskallusta vailla valmiita toteutettaviksi. Pitää olla rohkea ja hypätä jo valmiiksi tallatulta polulta pois. Mitä minä haluan? En ole edes vähään aikaan kerinnyt unelmoimaan, olen niin kiinni ajatuksessa vauvasta. Niin sehän on suurin unelma, mielummin elävänä kiitos.

Nyt pitää joutaa jo sänkyyn kutsumaan uni-jussia!!

Kaunista loppuviikkoa kaikille
Terkuin Minna : )