Ei uskoisi että vielä eilen oli yli 15 astetta pakkasta ulkona. Tänään ei juuri nimeksikään, nollassa ollaan!
Sitäkään ei uskoisi että Roope oli eilen siellä leikkauksessa, nyt leikkii tuolla ulkona lumileikkejä ja kivusta ei paljoakaan tietoa. Turhaan äiti pelkäsi lapsen kipua. Kyllä nuo lapset sitten toipuu nopeasti!
Vähän on tarvinnut hillitä kaikista hurjimpaa menoa, vauhti tuntuu välillä kipuavan päätä huimaavaksi.
Yökin sujui oikein moitteettomasti, Roopella ei yöheräämisiä, äitillä pari, kun tarvi käydä kurkkaamassa nukkuvia lapsosia! Olen oikeasti niin helpottunut ja onnellinen siitä että Roope on kotona terveenä meidän kanssa. Lapset pitävät äidinkin pinnalla, vaikka heidän puolestaan pitää välillä pelätä niin että taju meinaa hiipua! Yhtään heistä en pois antaisi, enkä päivääkään pois vaihtaisi!

Paluu arkeen on ankea, pyykkikone ja kuivausrumpu pörisevät selän takana ja astianpesukone keittiössä. Imuri on onneksi kaapissa (ei pääse sieltä enää kiusaamaan)! En muista kerroinko eilen että Roope oksensi eilen yhden ainoan kerran ja senkin syliini. Piti laittaa vaatteet heti koneeseen. Tänään kun olin ensikerran ulkona pahuutta harrastamassa, huomasin että jokin samperin kolli on käynyt ruikkimassa terassille, tuolille tietysti. Mulla on sellanen paheitten kulma tuossa terasilla ja siihen olen laittanut tuolin päälle sellasen lampaantaljan (ku voidaan vauvojen vaunuissa/pulkassakin käyttää). Niin eikös joku mirri olekin siihen käynyt ruikkimassa, istuin tietenkin sen päälle. Ensin luulin et se on ihan lumituiskussa kastunut, mutta sitten ku menin takas sisälle, ni mein oma kissa kulki perässä ku takiainen, niin rupesin epäilemään jotain toista vaihtoehtoo. Pyyhkäsin kädellä kosteeta ja se eitten HAISI! todella YÖK!!!
Taas kone pyörimään. Toivottavasti lähti hajut veks.

Jaa-has meillä alkaa tuo neiti heräilee päikkäreiltä, työt kutsuu
Kirjoittelemisiin T. Minna : )