Ei uskoisi että vielä eilen oli yli 15 astetta pakkasta ulkona. Tänään ei juuri nimeksikään, nollassa ollaan!
Sitäkään ei uskoisi että Roope oli eilen siellä leikkauksessa, nyt
leikkii tuolla ulkona lumileikkejä ja kivusta ei paljoakaan tietoa.
Turhaan äiti pelkäsi lapsen kipua. Kyllä nuo lapset sitten toipuu
nopeasti!
Vähän on tarvinnut hillitä kaikista hurjimpaa menoa, vauhti tuntuu välillä kipuavan päätä huimaavaksi.
Yökin sujui oikein moitteettomasti, Roopella ei yöheräämisiä, äitillä
pari, kun tarvi käydä kurkkaamassa nukkuvia lapsosia! Olen oikeasti
niin helpottunut ja onnellinen siitä että Roope on kotona terveenä
meidän kanssa. Lapset pitävät äidinkin pinnalla, vaikka heidän
puolestaan pitää välillä pelätä niin että taju meinaa hiipua! Yhtään
heistä en pois antaisi, enkä päivääkään pois vaihtaisi!
Paluu arkeen on ankea, pyykkikone ja kuivausrumpu pörisevät selän
takana ja astianpesukone keittiössä. Imuri on onneksi kaapissa (ei
pääse sieltä enää kiusaamaan)! En muista kerroinko eilen että Roope
oksensi eilen yhden ainoan kerran ja senkin syliini. Piti laittaa
vaatteet heti koneeseen. Tänään kun olin ensikerran ulkona pahuutta
harrastamassa, huomasin että jokin samperin kolli on käynyt ruikkimassa
terassille, tuolille tietysti. Mulla on sellanen paheitten kulma tuossa
terasilla ja siihen olen laittanut tuolin päälle sellasen lampaantaljan
(ku voidaan vauvojen vaunuissa/pulkassakin käyttää). Niin eikös joku
mirri olekin siihen käynyt ruikkimassa, istuin tietenkin sen päälle.
Ensin luulin et se on ihan lumituiskussa kastunut, mutta sitten ku
menin takas sisälle, ni mein oma kissa kulki perässä ku takiainen, niin
rupesin epäilemään jotain toista vaihtoehtoo. Pyyhkäsin kädellä
kosteeta ja se eitten HAISI! todella YÖK!!!
Taas kone pyörimään. Toivottavasti lähti hajut veks.
Jaa-has meillä alkaa tuo neiti heräilee päikkäreiltä, työt kutsuu
Kirjoittelemisiin T. Minna : )
perjantai, 26. tammikuu 2007
Kommentit