Täällä sitä ollaan vaikka harvakseltaan kuuluukin...
Että osaa olla sateista ja synkkää. Kaunis alkusyksy on vaihtunut harmaaseen vesisateeseen. Vaikkakin yleensä ja usein syksyisin sataakin vettä niin silti se ei jaksa innostaa. Muksuja kylläkin, nehän tuolla ulkona sateessa tykkäisivät kuraleikkejä jatkaa vaikka yöhön asti. Mutta äitiä ei innosta. Onneksi sentään sain haravoitua. Eilisen ja sunnuntain myrskyn riipottelemat lehdet vain kun saisi pois, siis suurimmat kasat. Meidän pihan ei tarvitse olla lehdetön, kyllä ne loput sitten keväällä sieltä pois saa. Toivottavasti ne eivät naapureita kauheasti haittaa!!!

Taidan tulla vanhaksi... Viikonloppuna oltiin isännän kanssa 70v. juhlissa. Kuitenkin kahden naisihmisen juhlissa. puolita tuo summa niin saat oikeat iät tytöille!!! Yhdistetyt juhlat siis...
Kumminkin. En edes paljoa nauttinut aikuisten juomaa, enkä siis ollut mitenkään heikossa kunnossa niin SILTI väsyttää vieläkin! Ihankuin olis pupulta viety duracellit. Ei, sunnuntaina ei ollut tyypillistä krapulaa vain ihan kammottava väsy. Ja se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Loppuuko tuo ikinä???

Osansa väsymykseen antaa tietenkin lapset, nuo ihanat lahjat, rakkaitakin rakkaimmat. He kun olivat pappalassa yötä (lyhyet unet n.23-9. kun norm. 21-9) niin virtaa riittää enemmän kuin tarpeeksi. Paitsi tällä kertaa poikkeuksena virtaa löytyi vain pikkuherralta. Neiti otti ja sairastui. Kotiin kun päästiin neiti nukkui autossa, yleensä herää kun auto sammuu saatika kun kannetaan sisään, niin tämä porskuttaa unta palloon. Vähän niinkuin pakottamalla herätettiin jotta yölläkin uni maittaisi. Kiukutella sitä sitten pitää, tietenkin kun kesken unien sillee herätetään. No, neiti hohkaa kuin päälle jäänyt levy. Kuumetta kevyet 39.6. Siitä tämä sitten alkoi, koko maanantai oli vielä samaa, neiti ei suostunut menemään nukkumaan vinttiin omaan sänkyyn vaan pötkötteli sohvalla. Eihän siinä mitään rauhaa ole kun isovelli pomppii pitkin seiniä, kun ei ulos pääse!!! Mutta onneksi on pikkulegot! Jotenkin siinä sitten suristiin iltaan asti, kaikki!
Yöt neiti on nukkunut mein välissä milloin isää potkien ja milloin äiteetä. Nuku siinä ite sitten toisen varpaat suussa tyyliin. Saatika siten kun se kuuma patteri siinä vieressä hohkaa! Onneksi neiti on tänään jo kuumeeton. Ehkä nyt ollaan viikko terveitä, toiveuntako kenties!??!
Ensi maanantaina pitäisi mennä ottamaan muksuille influenssarokotteet. Neiti saakin ihan kamppanjan vuoksi ja herralle sitten hankittiin ihan toveruuden nimissä. Jos edes kolmasosa niistä sairaspäivistä jäisi pois mitä me podettiin viime talvena. No, sen näkee sitten ensi keväänä miten kävi!

Nyt on pakko mennä keittämään kahveeta, silmät ei pysy muuten AUKI!

Sadeterkuin Minna : )