Niin kotiuduttiin reissulta eilen illalla. Matka sujui hyvin vaikka matkan syy olikin liian surullinen. Niin ihanaa olisi matkustaa VAIN ihanista ja mukavista syistä! Laivalle mentiin puolen suvun kanssa samaan aikaan. Yhteensä kuusi autollista sukulaisia samassa laivassa. Ihanaa pitkästä aikaa nähdä sukua. Monia serkkujakin näin todella pitkästä aikaa! Kiitos heille!!!
Siunaustilaisuus ja muistotilaisuudet olivat todella kauniita. Itkua ei millään pystynyt pidättelemään.Suru ja ikävä iskivät oikein aallon lailla kimppuun. Hautajaiset ovat niin konkreettinen paikka todeta että sitä ihmistä ei enää koskaan tapaa. Taivaassa sitten.

On mukavaa käydä kylässä, mutta kyllä OMA sänky on maailman paras paikka nukkua, siitä ei pääse mihinkään. Kissallakin on tainnut olla paha ikävä kun jaloissa pyörinyt koko päivän. Ihanaa!!!

Niin onnellisesti sairastuttiin jälleen, poju sai (vihdoin) sen vesirokon. Pari viikkoa olenkin jo odotellut sen puhkeamista ja nyt se sitten tuli! No, parempi että tuli nyt kun sitten aikuisena. On kuulemma helpompi sairastaa! Minulla itselläni on tuo vaara. Äiti-muru kun ei muista että olisimme veljen kanssa sitä sairastaneet. Siis ainakaan vielä, minun tuurillani olen vielä tänä keväänä vesirokossa!!! Niin ja pitäähän neidinkin se sairastaa vielä. Miehellä kuulemma on rokko jo ollut, anoppi muisteli niin.

Nyt pitää mennä laittamaan lapset unimaille, jotta itse kerkiää katsomaan Jaskaa (lue Jack ja 24).
Kauniita unia ja mukavaa viikkoa!!

T. Minna : )