Niin on julma paluu arkeen. Mieheni loukkasi selkänsä joulupäivänä. Nitkautti jotenkin eikä nyt sitten pysty kunnolla vaatettamaan, kävelemään saati istumaan. EIlen ei saanut päivystyksestä aikaa, sanoivat vaan että lepoa ja kipulääkettä. Tänään hänen oli sitten pakko lähteä töihin. Sielläkään lääkäri ei ollut antanut sairaslomaa, Buranaa vaan nassuun sillä se lähtee. Koita nyt siinä sitten jotain töitäkin saada tehdyksi jos ei tolpillaan pysy. No, koitetaan jaksaa. Lapsille se on surku, kun eivät he oikein ymmärrä että miksi iskä ei pysty leikkimään heidän kanssa! Äiti koittaa sitten juosta senkin eestä!

Joulu on ohi. Sitä ollaan odotettu ja kaivattu ja sitten se on hetkessä ohi. EIKÄ LUNTAKAAN OLE VIELÄKÄÄN MAASSA!!! Missä se talvi oikein on?????? Joulun loppuminen olisi helpompaa lasten kestää jos olisi edes lunta! Päästäisinn vaikka pulkkamäkeen. Ulkona on melkein yhtä kurasta kuin joskus maaliskuussa. Yök, sanon minä!

Onneksi uusi vuosi on tulossa saapi oottaa jotain uutta! Roopekin tykkää raketeista. Poika on menossa appiukon luokse yökylään ja neiti anopille. Juhlitaan oikein aikuisessa seurassa. Sitä ei ole moneen vuoteen tapahtunutkaan. Mukavaa sekin! Meillä on 7.kihlajaispäivä silloin. Kuinka nopeasti aika meneekään. Ja kuinka paljon näihin kaikkiin vuosiin mahtuukaan. Niin paljon iloa ja surua. Mutta en silti niitä poiskaan antaisi (siis vuosia Mikan kanssa). On hää kumminkin ihana mies ja vain minun!!!

Mukavaa loppu vuotta toivotellen Minna : )

PS. Kiitos oikein kovasti genoveevalle jouluaaton lohduttavista sanoista! Oikein lämpöistä vuoden loppua ja uuden vuoden odotusta!