Edelleen on harmaata. Missä on kaikki ihana lumi, missä pikkupakkaset, missä???

Käytiin eilen katsomassa vauvaa, kyllä vauvat ovat pieniä! Meidän neitikin kasvoi kovin isoksi kun oli pikkuisen vierellä! Toisaalta tuo vauvakuume ei kauheasti pahentunutkaan vierailusta, mutta ei se kyllä parantunutkaan. Ei taida koskaan parantua. Kait se on kroonista kun aina on olo että yksi puuttuu kotoa. No, koitetaan jaksaa.

Itsellä on taas se aika kotiäidin elämässä, kun tulee mietittyä että pitäiskös tehdä muutakin kun olla kotona. Töihin tai opiskelemaan. Töihin en usko meneväni, ainakaan ammattiini jos sitä en vaihda. Eli siis opiskelemaan. Mutta sitten kun pähkäilen ja pähkäilen asiaa tarpeeksi, niin huomaan että kotonahan minä olen edelleen. Enhän MINÄ voi lapsiani kokopäiväiseen hoitoon laittaa. Heillehän voi kasvaa traumoja. Meidän lasten maailman paras paikka on tietysti kotona! Maailman parhaan kotiäidin luona! 
Olenpas omahyväinen! : )

Taidanpa käväistä taas mol:lin sivuilla. Jos vaikka jotain tarttuisi mukaan! HEH-HEH!!!
Piristäähän jo ajatteleminen mieltä! Ja ajatus siitä että minun lasten paikka on kotona!

Että odotan lunta!!!

Kanavatyön pariin
T.Minna  : )