Niin se aika vain kuluu, hiipii salaa ja hyppii karkuun. Todennäköisesti, kun en kerran huomaa sen menoa.
Ulkona on ihana keväinen ilma, ainakin kun ikkunan takaa (taas) katsoo.
Jokseenkin on kyllä hieman kolea tuuli. Tuulettomassa paikassa on
oikeasti lämpimäntuntuista!
Meillä edelleen näppylöidään. Roopella on kyllä ne jo kuivumassa, mutta
odotellaan josko ne kohta Ronjallekin tulisivat! Kyllä ne vielä
tulevat, ehkä jopa minullekin!!!
Edelleen on toiveissa jos vaikka juhannukseksi parannuttaisiin koko
joukko. Taitaa olla haaveunta. Muksut kun taasen ovat kehitelleet
itselleen jostain ihan älyttömän yskän. Neiti yski eilen illalla niin
paljon että oksennus tuli, ja Poju yöllä yökkäsi limaa. Molemmat
tietenkin sänkyyn, lakanapyykkiä tänään olenkin pyörittänyt. Ellikin
oli oksentanut jonkun karvapallon mun peitolle.
Eilen illalla kun olimme nukkumassa (siis kaikki muut paitsi minä joka
kuuntelin kolmea yskivää ihmistä), olin ensin vaihtanut neidin sänkyyn
petivaatteet, sitten Roopelle lakanan ja paidan, niin eikös mies rupea
yskimään ja ajattelin että jokos tuokin pian oksentaa yskäänsä!
On se käsittämätöntä että meillä ei parannuta ollenkaan. Miten voi olla
niin sitkeitä pöpöjä että meille palaavat aina uudelleen, Onko meillä sitten NIIN kivaa??? Kysyn vaan?? Saisivat muuttaa vaikka puolestani Siperiaan! Ei haittaisi yhtään!!!
Paraneeko edes vastustuskyky tälläisestä sairastelurumbasta?
Toivottavasti, niin olisi edes jotain hyvää ja positiivista tästäkin
ajasta! On se oikeasti muuten ihan kökköä!!!
Tänään on muuten meidän Roosan nimipäivä. Nimipäivän kunniaksi tilasin
Roosan haudalle uuden lisäkiven. Siihen tulee kolo maljakkoa varten
sekä siihen istutetaan enkeli niin tiukkaan kiinni ettei kukaan enää
ikinä saa sitä siitä irti. Jos on pakko viedä enkeli niin vie sitten
koko kiven. Mikä on todella epätodennäköistä, painaa tuo kivi meinaan
sen verran.
Varmaankin n. kuukausi menee kun tuo kivi paikalleen saadaan.
Toivottavasti kumminkin ennen neidin syntymäpäivää joka on heinäkuussa.
Hyvää nimipäivää rakas tyttäreni, olet äidin ajatuksissa, vaikka syliin en enää sinua saakkaan.
Kiitos kun olet elämässämme käynyt!
Terveisin Minna : )
perjantai, 4. toukokuu 2007
Kommentit