Niin se aika vain kuluu, hiipii salaa ja hyppii karkuun. Todennäköisesti, kun en kerran huomaa sen menoa.
Ulkona on ihana keväinen ilma, ainakin kun ikkunan takaa (taas) katsoo. Jokseenkin on kyllä hieman kolea tuuli. Tuulettomassa paikassa on oikeasti lämpimäntuntuista!
Meillä edelleen näppylöidään. Roopella on kyllä ne jo kuivumassa, mutta odotellaan josko ne kohta Ronjallekin tulisivat! Kyllä ne vielä tulevat, ehkä jopa minullekin!!!
Edelleen on toiveissa jos vaikka juhannukseksi parannuttaisiin koko joukko. Taitaa olla haaveunta. Muksut kun taasen ovat kehitelleet itselleen jostain ihan älyttömän yskän. Neiti yski eilen illalla niin paljon että oksennus tuli, ja Poju yöllä yökkäsi limaa. Molemmat tietenkin sänkyyn, lakanapyykkiä tänään olenkin pyörittänyt. Ellikin oli oksentanut jonkun karvapallon mun peitolle.
Eilen illalla kun olimme nukkumassa (siis kaikki muut paitsi minä joka kuuntelin kolmea yskivää ihmistä), olin ensin vaihtanut neidin sänkyyn petivaatteet, sitten Roopelle lakanan ja paidan, niin eikös mies rupea yskimään ja ajattelin että jokos tuokin pian oksentaa yskäänsä!
On se käsittämätöntä että meillä ei parannuta ollenkaan. Miten voi olla niin sitkeitä pöpöjä että meille palaavat aina uudelleen, Onko meillä sitten NIIN kivaa??? Kysyn vaan?? Saisivat muuttaa vaikka puolestani Siperiaan! Ei haittaisi yhtään!!!
Paraneeko edes vastustuskyky tälläisestä sairastelurumbasta? Toivottavasti, niin olisi edes jotain hyvää ja positiivista tästäkin ajasta! On se oikeasti muuten ihan kökköä!!!

Tänään on muuten meidän Roosan nimipäivä. Nimipäivän kunniaksi tilasin Roosan haudalle uuden lisäkiven. Siihen tulee kolo maljakkoa varten sekä siihen istutetaan enkeli niin tiukkaan kiinni ettei kukaan enää ikinä saa sitä siitä irti. Jos on pakko viedä enkeli niin vie sitten koko kiven. Mikä on todella epätodennäköistä, painaa tuo kivi meinaan sen verran.
Varmaankin n. kuukausi menee kun tuo kivi paikalleen saadaan. Toivottavasti kumminkin ennen neidin syntymäpäivää joka on heinäkuussa.
Hyvää nimipäivää rakas tyttäreni, olet äidin ajatuksissa, vaikka syliin en enää sinua saakkaan.
Kiitos kun olet elämässämme käynyt!

Terveisin Minna : )