Kuulin että tuo rakas sukulaiseni, josta viime tekstissäni kerroin, on päässyt kivuistaan. Helpottavaa tietää että häneen ei enää satu ja että hänellä on nyt hyvä olla. Vaikka rakkaista ihmisistä on vaikea luopua, niin sairaalle ihmiselle se on itsellekin varmasti suuri helpotus. Saati sitten heidän omaisilleen, heille jotka ovat sairaan vierellä valvonut ja toivonut helpotusta.
Ikävä on suunnaton! Toivon jälkeenjääneille paljon voimia ja jaksamista tuleviin hetkiin.
Muistan itse kun Roosa oli kuollut ja syntynyt, niin ne ensimmäiset hetket menivät sokissa ohi. Seuraavat viikot sumussa kun piti hoidella asioita, omaisen kuoleman jälkeen on hirveän paljon asioita joita tarvitsee hoitaa, ei sitä silloin kerinnyt suremaan. Piti pitää itsensä koko ajan liikkeessä asiat on saatava järjestykseen! Mutta sitten hautajaisten jälkeen kun ei ollut enää tuollaisia pakottavia töitä, suru iski kimppuun. Silloin se todellisuus paljastuu, koskaan enää ei voi tuota rakasta nähdä, ei voi halata tai suukottaa. Hän on ikuisiksi ajoiksi poissa, ehkä sitten kun itsestä aika jättää niin silloin tavataan!

Nyt pitää koittaa saada edes jotain pääsiäistä valmiiksi. Meidän ruoho(perskules) EI kasvanut!!!
Laitoinkohan sen liian kylmään paikkaan ikkunalaudalle. No, on siellä edes muutama tupsu siellä täällä. Pitää täytää muut kohdan pääsiäistipun munilla!!!! Höyhtnetkin kissa söi, onneksi pikkutiput jätti tuo kissanrontti rauhaan. Ruohoa ja kukkia ei voi pitää kuin kirjahyllyn päällä muuten pikkuneiti hieman turhankin hyvin tutkii ne. Ja kaikki höyhenjutut ja hiukankin muut pörröiset joutuvat kissamuksen kynsiin. KOITA SIINÄ SITTEN JOTAIN KAUNISTA KOTIIN LAITTAA!!!!

Joka tapauksessa toivotan Rauhallista ja munarikasta pääsiäistä lukijoilleni
T. Minna