Kuulin että tuo rakas sukulaiseni, josta viime tekstissäni
kerroin, on päässyt kivuistaan. Helpottavaa tietää että häneen ei
enää satu ja että hänellä on nyt hyvä olla. Vaikka rakkaista ihmisistä
on vaikea luopua, niin sairaalle ihmiselle se on itsellekin varmasti
suuri helpotus. Saati sitten heidän omaisilleen, heille jotka ovat
sairaan vierellä valvonut ja toivonut helpotusta.
Ikävä on suunnaton! Toivon jälkeenjääneille paljon voimia ja jaksamista tuleviin hetkiin.
Muistan itse kun Roosa oli kuollut ja syntynyt, niin ne ensimmäiset
hetket menivät sokissa ohi. Seuraavat viikot sumussa kun piti hoidella
asioita, omaisen kuoleman jälkeen on hirveän paljon asioita joita
tarvitsee hoitaa, ei sitä silloin kerinnyt suremaan. Piti pitää itsensä
koko ajan liikkeessä asiat on saatava järjestykseen! Mutta sitten
hautajaisten jälkeen kun ei ollut enää tuollaisia pakottavia töitä,
suru iski kimppuun. Silloin se todellisuus paljastuu, koskaan enää ei
voi tuota rakasta nähdä, ei voi halata tai suukottaa. Hän on ikuisiksi
ajoiksi poissa, ehkä sitten kun itsestä aika jättää niin silloin
tavataan!
Nyt pitää koittaa saada edes jotain pääsiäistä valmiiksi. Meidän ruoho(perskules) EI kasvanut!!!
Laitoinkohan sen liian kylmään paikkaan ikkunalaudalle. No, on siellä
edes muutama tupsu siellä täällä. Pitää täytää muut kohdan
pääsiäistipun munilla!!!! Höyhtnetkin kissa söi, onneksi pikkutiput
jätti tuo kissanrontti rauhaan. Ruohoa ja kukkia ei voi pitää kuin
kirjahyllyn päällä muuten pikkuneiti hieman turhankin hyvin tutkii ne.
Ja kaikki höyhenjutut ja hiukankin muut pörröiset joutuvat kissamuksen
kynsiin. KOITA SIINÄ SITTEN JOTAIN KAUNISTA KOTIIN LAITTAA!!!!
Joka tapauksessa toivotan Rauhallista ja munarikasta pääsiäistä lukijoilleni
T. Minna
perjantai, 6. huhtikuu 2007
Kommentit