Mihin ihmeeseen aika katoaa?? Ja mitään ei saa aikaiseksi!
Meillä ollaan edelleen potevia. Roopekin sai elämänsä ensimmäisen välikorvatulehduksen. Ollaan säästytty sentään yli 4 vuotta siltä vaivalta. Kait sekin on joskus ensimmäisen kerran sairastettava. Äiti koputtaa päätään jotta olisi myös viimeinen!!! Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä poju kiipesi mein väliin valittamaan korvaa, mutta tietenkään ei suostunut ottamaan mitään kipua helpottavaa! Sängyn pääty on onneksi jo nostettu koholle (silloin jo kun räkis iski päälle). No, hetkeksi nukkumaan omaan sänkyyn kun ei poika tykkää nukkua mein välissä (ei ole koskaan tykännyt), sitten parin tunnin päästä kuuluu lasten huoneesta itkua, ei vieläkään särkylääkettä. Nukkui kyllä sitten aamulla yli ysin. Tietenkin! Terveyskeskuksesta ei millään aikaa lääkärille, yritti täti siellä toisessa päässä saada meitä neuvolan puolelle, mutta kun sielläkin sairasvastaanotto loppui jo ysiltä, eihän me sinne keritty!!! Saatiin sentään aika lääkärillekin, kun ensin oikein sumplittiin! Lääkäri vilkaisi korvaa ja antibioottikuuri sitten tuli. Kuunteli neidin keuhkot ja katseli korvatkin siinä samalla, mutta neiti sai sen suhteen terveen paperit. Yskänlääkettä sai kamalaan kröhään.
Itsekin tarvis varmaan käydä päätä näyttämässä, mutta kun ei ole aikoja, niin ei sitten. PODETAAN !!! Kyllä tämä tästä sitten pikkuhiljaa paranee!

Onneksi tänään on kerhopäivä, hetki hiljaisuutta! Äiti nauttii!!!
Menenkin tuonne väkerryksen pariin. Serkkutytöltä inspiksen saaneena koitan saada neulottua itselleni huivin (taitaa päätyä kyllä johonkin muuhun tarkoitukseen), mutta yritys on kyllä kova! Jospa sitä oppisi jotain. Sukat opettelen neulomaan sitten eläkeiässä!!!

Lumipallo terkuin Minna : )