Joulupukkia odotellessa.
Poika on kuin muurahaisia pöksyissä, pyörii ja kiukuttelee. Onneksi iskä lähti ulos leikkimään (vanhaa polkupyörää purkamaan Roopen avuksi). Taitaa pukin odottaminen olla rankkaa puuhaa, kun noin paljon energiaa piisaa. Ruoka ei kyllä maittanut. Ei aattopäivän joulupuuro, ei kyllä makaroonit ja nakitkaan. No, puuroa Roope ei syö muutenkaan. Ronja nauttii hössötyksestä, on varmaan ihmeissään että mitä se isoveli kohjaa! Neiti niin komeasti sanoo jo tonttu ja saarioisen mainokselle syömään. Neiti meinasi väkisin syliin nukkua. Ajateltiin että nukkuisi päikkärit sitten autossa kun lähdetään hautausmaakierrokselle, mutta ei pientä saanut pysymään hereillä! Ei tänään olla niin tarkkoja, tänään nautitaan!

Kaivataan poissaolevia ja halitaan läheisiä. On se rankkaa lähteä taas hautausmaalle. Pitääkin ihmisen mennä oman lapsen haudalle. Voisinpa jättää sen pois. Enkelilapselle on niin kovin vaikeaa antaa joululahjaa. Ei voi ostaa pehmoisia unipukuja tai aivan ihania mekkoja. Pikkuisia nalleja ja enkeleitä haudalle viedään ja kukkasia. Sydämessä Roosaa aina muistelen, joka päivä joka hetki. Lahjana rakkauden ajatuksen hälle kirkkaan rakkaan suon.

Oikein rauhaisaa ja iloista Joulua.

Tumma taivas jouluyönä,
tähdet tuikkii valovyönä.
Ilmassa on ripaus taikaa,
rauhallista joulun aikaa.

Rakkaudella Minna : )