Tänään on isänpäivä. Ensimmäinen juhla, kun poika antaa kerhossa itse tehdyn lahjan. Ja sen saa isä. Miksi äitiä ei ole vielä muistettu, minähän olen ollut heidän kanssa koko elämän ja ensimmäisen lahjan saa isä. No, onneksi äitienpäivää vietetään kanssa. Äitienpäivää on itseasiassa vietetty kauemmin kuin isäpäivää, kait sekin on jokin saavutus!
Muksut meinas väkisin herätä jo klo7, enhän ees minä jaksa herätä siihen aikaan. Miten ihmeessä olisin saanut lapset olemaan hiljaa jotta iskä saisi nukkua kauemmin. Iskä tuli kotiinkin vasta klo 24 viime yönä. Oli juhlimassa varpajaisia(kaverimme saivat tytön). No, poika heräs sitten puol 9, hää sentään koitti auttaa äitiä aamiaisen laitossa (lähinnä katsomalla lastenohjelmia), mutta neiti heräs siinä puol 10. Pojan kanssa menimme herättelemään isiä samalla kun haimme pikkuneidin. Poika olis halunnu jo monta kertaa hakea iskän alas leikkimään. johtuukenohan siitä että yleensä mies herää lasten kanssa viikonloppuaamuisin.
Ihania keksejä poika oli kerhossa leiponut isille. Muuten isi sai tossut lahjaksi. Saa sitten hakea puita ja postin omissa tossuissaan, ei tarvii lainata äiteen läpsyjä!!!

Appiukko ollaan käyty halimassa, mutta oma isä vasta on matkalla kotiinpäin. Olivat mummin kanssa sukuloimassa. Näemme sitten huomenna! Mieskin lähti keilaamaan (yllättäen). Pakko mennä kun pääsi finaaliin.

Kaikille tasapuoleisesti rattoisaa illan jatkoa. Erityisesti Fannin äidille sairaalaan, niin ja pikku Fannille tietysti. Ja Fannin iskälle Hesaan konserttiin!!!
Tiedä sitten josko uskallan vauvaa (Fannia) mennä katsomaan, kun on tuo vauvakuume niin kova. MITÄ JOS SE PAHENEE??? 

: )