Ihanaa herätä siihen kun lapset supisevat hiipiessään sängyn viereen herättelemään. Tosin neiti omaa kauniin möreän äänen kun hän vienosti kehottaa heräämään. Poika oli kerhossa askarrellut äidille sinisen sydänkortin jossa oli valkovuokkoja päällä. Roope oli myös itse kirjoittanut siihen onnea äiti ja Roope. Tosin siinä luki että itiä , epoor ja onnea. Mutta silti ihan itku silmässä luin kortteja ja olin halittavana ja pussailtavana. Ihanaa kun on lapsia, he ovat niin antaumuksellisia, he antavat odottamatta jotain saatavaa.
Rakkaus on sydäntä pakahduttava tunne, vaikkakin yksi on joukostamme poissa. Käymme tänään Roosan haudalle istuttamassa orvokit, halusin ne vasta tänään mennä istuttamaan. On jotain konkreettista KOKO perheen ohjelmaa.
Me kävimme jo perjantaina katsomassa minun mummua ja eilen kävimme anopilla. Ei tarvitse kiertää tänään missään, saamme olla ihan vain omassa porukassa, ihanan rauhallista oleskelua.
Niin kävimme eilen illalla ensimmäistä kertaa mökillä saunassa! Kesä on alkanut. Siellä onnittelimme jo minun äitiä.
Hassua miten erilaisia lapset ovat. Poika on aina ollut jokseenkin varovainen luonne, mökilläkin hänellä ei ole mitään kiirettä järveen kun tämä nuorempi juoksisi suoraan autosta päästyään heti sinne. Eikä usko mitään, yritä siinä kieltää ja komentaa kun toinen juoksee tukka putkella eteenpäin ilman järjen häivää. Onneksi parkkialueelta on n. 50-60 metriä rantaan niin neidin saa kiinni ennen kastumista.

Eilisiin euroviisuihin pitää sen verran kommentoida että missä ihmeessä on ihmisten musiikkimaku. Vaikkakin sanotaan että makuasioista ei sovi kiistellä niin eilinen Ukrainan esitys ei mielestäni ollut edes musiikkia, kuulijan aliarvioimista ja pahasti! Toiset tekevät työtä sen eteen että saataisiin kaunis ja hieno kappale esitettäväksi, niin eikös joku sitten pilaa niidenkin esitykset esittämällä jotain sekavaa soppaa lavalla. Pyydän anteeksi teiltä kaikilta jotka mahdollisesti piditte kyseisestä esityksestä. Minä inhosin!

Tänään pitää vielä kerran raastaa hiukset päästä ja kalvaa loputkin kynnen tyngät kun pitää jännittää jääkiekkoa. Sitten vuoden 2001 Suomen mahtiLeijonat ovat päässeet finaaliin. Kiitos Mikko Koivu! Kaksi viimeistä Suomen peliä ovat olleen niin jännittävät että! Hyvä kun uskaltaa katsoa jännittää niin hirveästi. Olisi aikamoinen äitienpäivälahja kaikille äideille jos pojat kullan mukanansa toisivat. Mutta hopeakaan ei ole häpeä!!! Leijonat ovat pelanneet niin hyvin että mitali on silti mitali. Mutta toisaaltaan sitä ymmärtää kyllä miten vaikeaa on siihen hopeaan tyytyä jos kullasta pelataan, hävitty ottelu! Kultaa tia hopeaa meillä juhlitaan Leijonia tänään Silti!!!

Meidän neiti on muuten tänään näppylöitynyt! Monen ajan odotuksen jälkeen se tuli, onneksi. Hyvä että sen saapi nyt sitten pois. Helpottaa sitten tulevaisuutta! Vaikkakin sairastelu ei ole helppoa!!!

Toivotan kaikille äideille rauhallista päivää, muistakaa että enkelinkin äiti on OIKEA äiti!!!
T: Minna : )