Kylläpäs on tämä kesämyrsky sekoittanut järven veden. Meinasi oikein
kylmä tulla kun kastautumassa kävin. Olimme tätini mökillä saunomassa
ja muksujen kanssa piti vaeltaa järven rantaa eestaas ja keräillä
kauniita kiviä. Kylmä tuli jo siinä vaiheessa. Onneksi sauna oli kuuma!
Pitkästä aikaa tuli oikein hyvä olo kun pääsi kylään.
Miehen kanssa juuri alku viikolla oli juttua että tätini tykönä pitäisi
käydä ja erään miehen työkaveri pitäisi kutsua kylään. Keskiviikkona
työkaveri tuli perheineen kylään ja samana iltana tätini vielä soitti
ja kutsui saunomaan. Kuinka sattuikaan sopivasti. Mutta silti on vielä
paikkoja joissa pitäisi ehtiä kyläilemään. Meillä oli niin pitkä
sairasteluputki että kyläreissut jäivät tosi vähiin, nyt niitä pitäisi
yrittää kiriä!
Meillä oli eilen mammakerho. On niin hienoa
saada olla aikuisten seurassa ja vielä samantyyppisten naisten. Vaikka
olenkin suurimalle osalle ns. tuntematon niin tulemme siis aivan
oivallisesti juttuun. Isommat pojat kun aloittivat riehumisen niin kuka
vain aikuisista uskaltaa komentaa ja kieltää vierastakin lasta, kukaan
ei loukkaannu (paitsi joku lapsista saattaa). Välillä kuuluu komennus
monestakin suusta samaan aikaan. Niin samanlaisia olemme. Sama tyyli
kasvattaa. Ei haitannut yhtään vaikka korvat soivatkin jälkeen päin
kunhan vain saapi jutella muitten äitien kanssa!!!
Meillä
päin oli eilen taas oikein kunnon ukkonen. Jyrisi niin että tanner
tömisi. Ei sentään niin pahasti kuin Niinisalossa inttipoikien
kimpussa. Jos ukkosesta saa jotenkin traumoja niin varmaan sellaisesta
kokemuksesta. Olisin itsekkin voinut pelästyä. Tykkään ukkosesta ja
salamoinnista, on se niin mahtava luonnonvoima, että sen edessä/siis
alla tuntee itsensä pieneksi ja nöyräksi. Muistan jo lapsena katselin
oman pappani kanssa kesäisiä ukkosia mummolan ulkoportailla yöpuvussa
pappan kainalossa. Siinä oli kumminkin kovin turvallinen olla vaikka
myrsky oli millainen.
Nykyään nautintoa pilaa tämä per***een migreeni. Mutta silti siitä nautin.
Huomenna meinaa iskä puhkaista kellarin seinän. Neiti menee anopille
hoitoon. Poika seuraa isäänsä kuin hai laivaa ja minä varmaan tyhjennän
epätoivoisesti pyykkikoria ja yritän siis YRITÄN saada siivotuksi meillä!
Nyt keräämään voimia huomiseen koitokseen
Öitä t. Minna : )
Ps. Meidän neiti on siirtynyt pois pinnasängystä, oikeeseen isojen
tyttöjen sänkyyn. Oli pikkuinen pakko kun neiti innostui vielä eilen
illalla "sambaamaan" sängyssä ja pohja putosi. Petasin sitten ison
sängyn ja siinä neiti NIIN onnellisena nyt nukkuu. Mies kyllä korjasi
sängyn, mutta ei se enää kelpaa!!! Poika väitti että hän tarvitsisi
siitä sängystä ne pinnat jos se kerran pois puretaan. Ei taida haluta
meille enää vauvoja toisin kuin äiti! Mutta unia unia!!!
perjantai, 15. kesäkuu 2007
Kommentit