Kylläpäs on tämä kesämyrsky sekoittanut järven veden. Meinasi oikein kylmä tulla kun kastautumassa kävin. Olimme tätini mökillä saunomassa ja muksujen kanssa piti vaeltaa järven rantaa eestaas ja keräillä kauniita kiviä. Kylmä tuli jo siinä vaiheessa. Onneksi sauna oli kuuma!
Pitkästä aikaa tuli oikein hyvä olo kun pääsi kylään.
Miehen kanssa juuri alku viikolla oli juttua että tätini tykönä pitäisi käydä ja erään miehen työkaveri pitäisi kutsua kylään. Keskiviikkona työkaveri tuli perheineen kylään ja samana iltana tätini vielä soitti ja kutsui saunomaan. Kuinka sattuikaan sopivasti. Mutta silti on vielä paikkoja joissa pitäisi ehtiä kyläilemään. Meillä oli niin pitkä sairasteluputki että kyläreissut jäivät tosi vähiin, nyt niitä pitäisi yrittää kiriä!

Meillä oli eilen mammakerho. On niin hienoa saada olla aikuisten seurassa ja vielä samantyyppisten naisten. Vaikka olenkin suurimalle osalle ns. tuntematon niin tulemme siis aivan oivallisesti juttuun. Isommat pojat kun aloittivat riehumisen niin kuka vain aikuisista uskaltaa komentaa ja kieltää vierastakin lasta, kukaan ei loukkaannu (paitsi joku lapsista saattaa). Välillä kuuluu komennus monestakin suusta samaan aikaan. Niin samanlaisia olemme. Sama tyyli kasvattaa. Ei haitannut yhtään vaikka korvat soivatkin jälkeen päin kunhan vain saapi jutella muitten äitien kanssa!!!

Meillä päin oli eilen taas oikein kunnon ukkonen. Jyrisi niin että tanner tömisi. Ei sentään niin pahasti kuin Niinisalossa inttipoikien kimpussa. Jos ukkosesta saa jotenkin traumoja niin varmaan sellaisesta kokemuksesta. Olisin itsekkin voinut pelästyä. Tykkään ukkosesta ja salamoinnista, on se niin mahtava luonnonvoima, että sen edessä/siis alla tuntee itsensä pieneksi ja nöyräksi. Muistan jo lapsena katselin oman pappani kanssa kesäisiä ukkosia mummolan ulkoportailla yöpuvussa pappan kainalossa. Siinä oli kumminkin kovin turvallinen olla vaikka myrsky oli millainen.
Nykyään nautintoa pilaa tämä per***een migreeni. Mutta silti siitä nautin.

Huomenna meinaa iskä puhkaista kellarin seinän. Neiti menee anopille hoitoon. Poika seuraa isäänsä kuin hai laivaa ja minä varmaan tyhjennän epätoivoisesti pyykkikoria ja yritän siis YRITÄN saada siivotuksi meillä!

Nyt keräämään voimia huomiseen koitokseen
Öitä t. Minna : )

Ps. Meidän neiti on siirtynyt pois pinnasängystä, oikeeseen isojen tyttöjen sänkyyn. Oli pikkuinen pakko kun neiti innostui vielä eilen illalla "sambaamaan" sängyssä ja pohja putosi. Petasin sitten ison sängyn ja siinä neiti NIIN onnellisena nyt nukkuu. Mies kyllä korjasi sängyn, mutta ei se enää kelpaa!!! Poika väitti että hän tarvitsisi siitä sängystä ne pinnat jos se kerran pois puretaan. Ei taida haluta meille enää vauvoja toisin kuin äiti! Mutta unia unia!!!