Kotiin sain päivälleen 3 vuotta yhden elävän neitokaisen. Viikko
sitten vietimme Ronjan 3v-synttäreitä. Neiti pääsi sairaalasta kotiin
tänään kolme vuotta sitten kovien ab-kuurien päätyttyä! Sepsis
voitettiin ja pelottava elämä kotona voi alkaa... Onneksi ajan myötä
suurin osa peloist5a karisi pois, mutta kyllä vieläkin pelkään lasteni
puolesta. Maailma on täynnä kaikkea pahaa, valitettavasti! Niiden
kanssa on opittava elämään! Muuten elämä olisi liian vaikeaa ja hankalaa!
Niinkuin surunkin kanssa olen opetellut elämään. Tänään tulee 4v. kun
rakas Roosamme syntyi kuolleena, mutta niin kauniina. Kaikkien äitien
mielestä oma lapsi on maailman kaunein, niin minunkin! Minulla on 4
maailman kauneinta lasta. Ehkä piakkoin näen heistä nuorimman!!! Mutta
Roosa täyttää tänään 4v. Yllättävän rauhallinen olen ollut ja olen
saanut jopa tehdyksi jotain. Olen ollut puolipäivää töissäkin, enkä
ole itkenyt vielä! Viime yönä piti pikkuisen pyöriä sängyssä kun ei
uni meinannut millään tulla ja ajatukset kiersivät menneissä vuosissa.
Toisen lailla sitä oppii ottamaan uudet päivät vastaan kun niitä on
ottanut tarpeeksi vastaan menetyksen jälkeen. Elämä on toisaalta
helpottunut kun on jo kerran sieltä rotkon syvyydestä noussut. Tai
ainakin siinä mielessä että nyt tiedän että sieltä pääsen ainakin
pois. Ei tarvitse kuluttaa energiaa siihen ajatukseen että miten minä
tästä selviän, minä tiedän että selviän!!
Roosa antoi minulle uskon huomiseen. Vaikka usko ei meinaa välillä
riittää siihen että saisin tämän uusimman sisaruksen kotiin elävänä,
mutta usko siihen että minun elämä ei lopu siltikään. Minulla on vielä
tekemistä täällä, on nuo lapset jotka ovat vielä kotona ja tuo
mieskin. En halua jäädä paitsi heidän elämästä! Kaikkeni koitan
parhaani mukaan tehdä jotta heidänkin huomisen näen ja koen!!

Kiitos tyttärelleni ja onnellista syntymäpäivää!!