Kylläpäs tänään on raskas olla. Jotenkin ikävä Roosaa kohtaan on tänään kovin pinnassa. Käsittämätöntä miten ikävä iskee suurena aaltona joskus, varsinainen tsunami. Yleensä elämä on sellaista keikutusta, mutta tänään tuntuu että hukkuu. Vaikeampaa tästä päivästä tekee se että pitäisi olla reipas lasten takia. Ei voi kääriytyä peittoon sängyn pohjalle. Pakko nousta ja pitää huolta elävistä lapsista. Vaikka he ovat juuri se asia mikä pitää minut pinnalla ja suht´järjissäni. En heistä halua luopua, mutta joskus (kuten tänään) on sellainen olo että HALUAN olla ihan yksin. Yksi henkireikäni on netissä "tuntematon-enkeli" lista. Siellä kanssasisarieni kanssa voin tuulettaa tuntojani. Nyt jostain syystä listalle on tullut todella monta uutta äitiä kenen lapsi on kuollut kohtuun. Kaikki äitien kirjoitukset saavat minut itkemään, suremaan kaikkia niitä pieniä enkeleitä jotka eivät saaneet kanssamme elää. Miten maailma voi olla niin julma? Onko oikeasti jumala olemassa, miten hän voi saalia tälläistä tapahtuvaksi? Miksi??? Miksi?? Sellainen kysymys johon en koskaan saa vastausta, vaikka niin haluaisin! Mutta helpottaisiko se tieto? Tieto siitä miksi Roosa otettiin meiltä pois. Tiedän minkätakia Roosa kuoli, koska minulla on se perinnöllinen tukostaipumus. Mutta MIKSI juuri silloin se aiheutti tukoksia istukkaan? Miksei vaikka minun pohkeeseen. Silloin se olisi ollut hoidettavissa, mutta Roosa olisi saanut jäädä eloon. Olisiko ollut helpompaa jos mitään syytä ei olisi löydetty? Että minulla ei olisi ollut tuota pirun tukostaipumusta ja silti Roosa olisi kuollut? En sanoisi että helpompaa, nyt ainakin tiedän että meidän tulevat (vai tuleeko heitä enää) lapset eivät kuole samaan syyhyn kuin Roosa, mutta syitä on silti vielä miljoona! Silti joutu(isi) pelkäämään. No, pelkäämäänhän tulen aina olisin raskaana tai en. Hirvittävä pelko vielä elävien lasten puolesta!
Yritän jaksaa tämän päivän eteenpäin. Sen kauemmaksi ei minun juuri nyt tarvitse edes jaksaa. Aina vain seuraava hetki/tunti eteenpäin, sen verran kunhan jaksan niin sitten saattaa helpottaa. Joskus tämäkin myrsky loppuu ja alkaa taas seesteisempi aika, edes vähäksi aikaa.

Kiitos kun jaksoit lukea tekstini, toivottavasti seuraavaksi jo helpottaa
T. Minna ; (