Kylläpäs tänään on raskas olla. Jotenkin ikävä Roosaa kohtaan on tänään
kovin pinnassa. Käsittämätöntä miten ikävä iskee suurena aaltona
joskus, varsinainen tsunami. Yleensä elämä on sellaista keikutusta,
mutta tänään tuntuu että hukkuu. Vaikeampaa tästä päivästä tekee se
että pitäisi olla reipas lasten takia. Ei voi kääriytyä peittoon sängyn
pohjalle. Pakko nousta ja pitää huolta elävistä lapsista. Vaikka he
ovat juuri se asia mikä pitää minut pinnalla ja suht´järjissäni. En
heistä halua luopua, mutta joskus (kuten tänään) on sellainen olo että
HALUAN olla ihan yksin. Yksi henkireikäni on netissä "tuntematon-enkeli"
lista. Siellä kanssasisarieni kanssa voin tuulettaa tuntojani. Nyt
jostain syystä listalle on tullut todella monta uutta äitiä kenen lapsi
on kuollut kohtuun. Kaikki äitien kirjoitukset saavat minut itkemään,
suremaan kaikkia niitä pieniä enkeleitä jotka eivät saaneet kanssamme
elää. Miten maailma voi olla niin julma? Onko oikeasti jumala olemassa,
miten hän voi saalia tälläistä tapahtuvaksi? Miksi??? Miksi?? Sellainen
kysymys johon en koskaan saa vastausta, vaikka niin haluaisin! Mutta
helpottaisiko se tieto? Tieto siitä miksi Roosa otettiin meiltä pois.
Tiedän minkätakia Roosa kuoli, koska minulla on se perinnöllinen
tukostaipumus. Mutta MIKSI juuri silloin se aiheutti tukoksia
istukkaan? Miksei vaikka minun pohkeeseen. Silloin se olisi ollut
hoidettavissa, mutta Roosa olisi saanut jäädä eloon. Olisiko ollut
helpompaa jos mitään syytä ei olisi löydetty? Että minulla ei olisi
ollut tuota pirun tukostaipumusta ja silti Roosa olisi kuollut? En
sanoisi että helpompaa, nyt ainakin tiedän että meidän tulevat (vai
tuleeko heitä enää) lapset eivät kuole samaan syyhyn kuin Roosa, mutta
syitä on silti vielä miljoona! Silti joutu(isi) pelkäämään. No,
pelkäämäänhän tulen aina olisin raskaana tai en. Hirvittävä pelko vielä
elävien lasten puolesta!
Yritän jaksaa tämän päivän eteenpäin. Sen kauemmaksi ei minun juuri nyt
tarvitse edes jaksaa. Aina vain seuraava hetki/tunti eteenpäin, sen
verran kunhan jaksan niin sitten saattaa helpottaa. Joskus tämäkin
myrsky loppuu ja alkaa taas seesteisempi aika, edes vähäksi aikaa.
Kiitos kun jaksoit lukea tekstini, toivottavasti seuraavaksi jo helpottaa
T. Minna ; (
torstai, 8. maaliskuu 2007
Kommentit