lauantai, 30. lokakuu 2010

Se on sitten pimeetä!

Että on ulkona pimeetä! Ja se tulee nopsaan, reitin kierrettyäni on jo ihan pimeetä kun vielä lähtiessä oli suht valoisaa. No huomenna se alkaa talviaika, huokailee jo valmiiksi, rankkaa ja pimeetä! Huoh, alkaa muuten kohta jo marraskuukin. Joulu on jo kohta ovella, kauppaanhan se on jo saapunut. Ärsyttävää kun astuu kauppaan sisään niin heti koitetaan tyrkyttää suklaata. Ja ennenkuin pääsee kaupasta ulos niin muksut on jo löytänyt "miljoona" lelua. "Kaikki ihqut hellokitit ja leekot!" YÖK, en tykkää. Ihanimmat kaupareissut käydään ilman lapsia.

Luin muuten viime kertaista tekstiäni, sen voisin kirjoittaa uudelleen. Mitään en taaskaan ole saanut aikaan ja isäntä hakkaa paneleita ulkoseinään! Onneksi se on kohta ohi! Uuden osan seinät on jo valmiit, purettiin telineetkin jo pois. Isäntä päätti laittaa uudet panelit samantien koko taloon. Sisätiloja jatketaan kunhan ulkojutut on valmiit. Nyt kun on AINA niin pimeetä niin illat on liian lyhyet remonttiin. Onneksi meillä ei ole kiire, hyvin me mahdutaan täällä asustaa, omassa kotona!!! Kunhan muutkin vain ymmärtäisivät että meillä ei ole kiire ja remontti valmistuu kunhan joku kerkiää tekemään. Melkein joka päivä joku kysyy että joko se on valmis...

Työ jutut on taas ihan rempallaan. Sitä ja sitä olis tiedossa, mutta mitään ei ole varmaksi saatu. Eikä ole minusta kiinni! Huono juttu on että kahdessa jutussa on työmatka pitkä! Ärsyttävää, kun muksuja joutuu kiskomaan autoon kukonlaulun aikaan! Ja hoitaja kerto et on ruvettu miettimään perhepäivähoitajille 8 tunnin työaikaa... Sitten se ei passaisi meille alkuunkaan, jos minäkin teen 8 tuntia niin miten ihmeessä haen lapset ennenkuin hoitajan 8 tuntia täyttyy??? Mikä mahtaisi olla työkkärin mielipide asiaan jos kieltäydyn työpaikasta liian pitkän työmatkan takia. Mikä sitten liekään liian pitkä matka? Työssäkäyntialue on työkkäriläisille 80 km kotoa! Se olis 160 km päivässä ja yli 2 tuntia lisää pituutta päivään! Ei kiva!

Onpa kovin ärsyttävää kirjoittaa kun eräs riiviö sammuttaa keittiöstä valoja koko ajan. Koska läppäreihin saatais pimeässä loistavat kirjaimet. Olisi huomattavasti paljon helpompaa kirjoittaa. Kun en opettelusta huolimatta hallitse kunnolla 10 sormi järjestelmää... Omalla hyvällä tavallani taplaan...

Mutta haluan toivottaa kaikille pelottavaa halloweenia!!!

sunnuntai, 3. lokakuu 2010

viikonloppua

Viikonloppu loppu suoralla ja mitään näkyvää en taaskaan ole saanut aikaan. Eilinen päivä meni hujauksessa. Aamupäivä siellä sun täällä. Isäntä iskee lautoja ulkoseinään, tahti itselläkin pysyy kun kuuntelee tasasta naulausta. HEH HEH. Lähdimme oikein kaupunkiin keilaamaan, Poriin saakka. Kivaa mennä ihan kahdestaan ja jonnekin muualle kuin omaan halliin. Siellä oli kivaa, vaikken ihan tavoitteeseen päässytkään. Mutta kauden paras silti (kaikki 2 kisaa kun on jo heitetty...)  Tänään pitäisi mennä kotoiseen pikku halliin seuratovereitten kanssa viskomaan. Isäntä jää kotiin iskemään nauloja. Hää ei ole vielä heittänyt kisan kisaa kotona, noh parin viikon päästä heillä on siellä valtakunnan sarjaa joten silloin hää saapi olla siellä koko päivän.  Tulee muuten nyt sitten testattua tuon käden toimivuus oikein kunnolla kun heittää kisaa näin nopealla tahdilla. Ei ole ihan 100 kunnossa, mutta paree se jo on. Oikeiden ohjeiden mukaan kyynärpäätä ei saisi vielä rasittaa nain päljoa, mutta kun se ei enää satu. Ommellessa ja neuloessa sormet tuppaa puutumaan, mutta kyllä se siitä. Ainoa mikä oikeesti rasittaa on se ettei aina tavarat pysy näpeissä. Pitää koittaa olla varovainen kun kantaa jotain särkyvää!

Särkyvästä tulikin mieleeni aasinsilta aivan toisen asiaan. Olen kokoomassa fetus mortus-pakettia keskussairaalaan. Samankokenut ystäväni ehdotti sitä, olivat pähkinälistalla pusuneet paketeista ja kukaan ei sitä ole vielä sairaalaan kasannut. Härkää sarvista ja leuka rintaan ja päin harmaata kiveä... Suru vyöryi suorastaan tsunamin lailla ylitseni kun rupesin lukemaan listaa ja paketin sisältöohjeita. Tuli niin ikävä Roosaa ja harmistus siitä mistä me jäimme silloin paitsi. Kaikki kuvat ja muistot mitä olisimmekaan voineet saada, asiat mitä minä en osannut edes ajatella. Kuinka olen niitä nyt kaivannut. Mutta ei auta itku markkinoilla, niitä en enää mitenkään saa. Silloin ei auta muu kuin mennä eteenpäin, itkeä onneksi voin aina!!!

keskiviikko, 22. syyskuu 2010

pitäisi kai jo luovuttaa

Eihän minulla enää lukijoitakaan voi olla. Juuri huomasin että olen ollut melkein vuoden hiljaa. Vuoden, kylläpäs aika on mennyt kovaa!

Meillä aika menee töitten, koulun, kerhon, hoidon ja remontin tahdissa. Tuntuu että aikaa mitataan vain näiden tahdissa. Silloin kun Iskä aloitti työt Turussa, Milloin koulu alkoi tai kun mietitään että milloin mitäkin tapahtui, niin oliko se ennen lattian valua, ennen toisen kerroksen valmistumista tai ennen maalailua. Tai suurimpana kenties kumminkin ennen tai jälkeen kotiin muuton (ekm tai jkm ) Meille valmistuu 3 makkaria ja äidin oma valtakunta=kodinhoitohuone. Sitten joskus kunhan keritään!

Minä pakerran joko kotona töissä tai töissä töissä. Ihan niinkuin iskäkin! Enemmän oon kummkinkin kotona kuin isäntä. Tulevaisuus on avointa, ehkä se on se minun osa työelämässä, sijaisuuksia, lomituksia ehkä välillä pikkasen pitempiäkin pätkiä! Katsotaan nyt!!! Positiivista on että tykkään työstäni  ja olen jotain osannut tehdä siellä kun aina jotain on tiedossa, siis töissä.

Lapsukaiset siis ne ihanaiset riiviöt. Kasvavat kuin rikkaruoho.

Remontoija tekee edelleen samaa mitä on aina tehnyt, tällä hetkellä laajentaa omaa mökkiään, mahtaakohan muuttaa sinne joskus? Ja koittaa käydä kouluakin jossain välissä, taitaa edelleen ola sitä mieltä että koulu haittaa töitä. Sai kuvansakin oikein isoon lehteenkin kun rakentaa niin paljon. Mutta ei kait se omena VOI kauas pudota!

Rinsessa käy hoidossa, kerhossa ja baletissa. Ja on edelleen niin rinsessa kuin vain voi olla! Siis sellainen joka voi kerätä madot ja hämähäkit taskuun ja pomppia kummareissa mekko päällä kuralätäköissä. Balleriinan alku, ehkä hieman jäykänlainen sellainen, mutta niin tosissaan. Olettekos nähneet sen mainoksen jossa pieni tyttö liimaa kuvansa taitoluistelijan päälle haaveillen. Meidän neiti katsoi ihna samanlaisella ilmeellä opettajaansa balettitunnilla! Se korvaa kaiken, ainakin tiedän että neiti tykkää! Hippasen tyyriin puoleinen tuo elitilisti harrastus. Kerran viikossa 30min maksaa syksyltä jo 65€. Ajatella! Ja keväältä uudelleen!!! Mutta kun tykkää!!!

Pienin on sellainen touhupylly että jotta! Phiuh! Olenkohan joskus ajatellut asiani loppuun asti. Jos isoveljeä ei koskaan ole autoleikit kiinnostanut niin pikkuveikkaa hänenkin edestä! Salama McQueen on sankari, ihana ja maailmanparas! Sitä katsottaisiin aina ja ikuisesti, onneksi ensi vuonna pitäisi tulla uusi elokuva. Meiltä löytyy lehteä, pikkuautoa, pipoa, paitaa, housua, univaatetta, petivaatetta Salamalla koristettuna ja mikään ei riitä, aina pitäisi saada lisää!!! Uusia ihanuuksia! Puhuvia autoja, itsestään tanssivia, pomppivia yms.... Ja traktorit, kaivurit, puimurit että ne on hienoja. Asfalttikonetta ja jyrää ihailtiin tänään kun meidän tie sai uuden pinnoitteen! HIENOJA, vai mitä!!!

Mitäs meille kuuluukaan siis remonttia, autoja,balettiaprinsessoja, barbeja, nauloja, lasivillaa, styroksia, SPU-levyjä, ruuveja, maalia, suteja, tapettia, liisteriä, haavoja, ruhjeita, laastaria, kipulääkkeitä, golf-tenniskyynärpää, kipeitä niskoja, kireitä hermoja ja läheisiä tunteita!

Nyt kutsuu sauna!

Ihanaa SYKSYÄ!!!

torstai, 8. lokakuu 2009

Minä elän!

Olen täällä vaikka olenkin ollut blogihiljaa. Aika ei meinaa riittää mihinkään. Siis IIK.

Ja ajatella, olen KOTONA muksujen kanssa. En edes töissä! Siis tällähetkellä. Parin viikon päästä taas viikoksi ja sitten taas joskus... Viimeistään ensi kesänä! Mukavaa kun välillä saan mennä töihin rentoutumaan. Vaikka onkin ihanaa olla kotona lasten kanssa niin silti NAUTIN työpäivistä. Ainakin kun niitä on silleen harvakseltaan!

Meillä ei ole tapahtunut mitään arkea kummempaa. Rakentelijasta on tullut koululainen. Ekaluokka on mukavaa vaikkakin välitunnit ovat LIIAN lyhyitä. Innolla odotetaan kolmatta luokkaa, koska silloin alkaa PUUkäsityöt! Läksyt ovat tylsiä kun äitee pakottaa! Keskittymiskyky ei oikein riitä. On vielä niin pieni! Kohta juhlitaan 7v. synttäreitä!!!

Rinsessa on kerholainen. Iloinen sellainen. Omaa mahtavan taidon kiukutella. Tykkää hameista ja niitähän prinsessat pitävät aina ja AINA. Melkein saunassakin! Tiesitkös sitä!!!  Vaatteita vaihdetaan noin 4 kertaa päivässä (ainakin).  Mutta niin ihana!!!

Pienin on oppinut tepastelemaan! Pahuuksiin on menossa... Utelias poika ja kiireinen kuin mikä. Luulisi että kun on pienin ja hitain , olisi oppinut pikkusen odottamaan vuoroaan. Mutta EI tämä on näistä kiireisin! Ja ilmaisee sen hyvinkin kovaa ja päättäväisesti!

Mutta onneksi myrskyn jälkeen paistaa taas aurinko!!!

T. Minna

lauantai, 4. heinäkuu 2009

Juhlittu

Ollaan tässä ohimennessä juhlittu loppu viikko neidin ikääntymistä!

Minun pieni tyttelini täytti torstaina 4 vuotta. Neljä vauhdin täyteistä vuotta! Vaarallisia tilanteita unohtamatta! En millään jaksa uskoa että vuodet voivat kulua niin kovaa vauhtia, mihin ne oikein katoaa??? Vastaisko Saunalahti!!! Nauru

Että on muuten ärsyttävää ettei kaikki "mahdu" saman katon alle samalla kertaa juhlimaan! Toiset tulevat silloin ja muut tuolloin. Ai niin, ja sitten yksi sanoo ettei tule ollenkaan ettei vaan tule samaan aikaan kun ne eräät! Että ottaa piähän! Voi miten aikuismaista käytöstä!!!

Niin ja sitten eräs niistä valittaa talvemmalla ettei koskaan saa kutsua lastenlasten synttäreille. Ai ei saa vai!!! Nyttenkin vielä erikseen pyysin tulemaan, mutte tuo EI halunnut tulla! Ei sitten sovi valittaa!!! Esikoisen synttäreiden alla viimeksi kiukutteli, kun ei ole KOSKAAN kutsua saanut. Ja silloin olikin juuri "terveysilta"-kutsut joten hän ei päässyt tulemaan synttäreille.......  Jaa että ketuttaako???

 

Ensi viikolla vietänkin sitten ihan perhepiirissä enkelimme 5vuotis synttäreitä! Silloin ei mummut ja papat kylään tulleet, koskaan eikä ole kukaan koskaan kysynytkään että pääseekö! Kyllä kait nuo sen päivän muistaa. Ehkä en tiedä? Minä tiedän ja sydäntä riistää nyt jo! Kivistää ja puristaa, henki salpautuu ja konkreettisesti sattuukin. Sydän on särkynyt, Roosan kulma tulee aina olenmaan hajalla. Vaikkei enää niin murusina kuin ennen mutta arvilla silti, ehjäksi tuo ei enää ikinä tule!

 

Menen mökille saunaan! Isommat lähtivät mummin ja papan mukana. Lähden perään!

 

Rauhallista viikonloppua!!!